Viinikaupat Thaimaassa

Kuulen usein mainittavan että Thaimaassa käydessään ei löydä mistään viiniä – ei kaupasta eikä juuri ravintoloistakaan. Olen kyllä raskaasti eri mieltä. Kaupungissa on aina ollut ja on edelleen tusinoittain viinimyymälöitä.

Monipuolisimmat ja suuren vaihtuvuuden ansiosta lähes riskitöntä on ostaa viinit supermarketista.

Khun Supamitin omistama ja nykyään poikansa johtama Villa Supermarket ketju on jo vuodesta 1974 ollut expattien ja diplomaattikunnan hovihankkijana niin viinien kuin ruokien suhteen. Kaikki alkoi Sukhumvit Soi 33 kulmasta, ja samalla paikalla on edelleen heidän kiireisin toimipisteensä. Yläkerrassa laaja viinisortimentti (yli 5000 eri tuotetta) viineille sopivassa lämpötilassa. Nykyään heillä on toimipisteet mm Hua Hin, Pattaya, Phuket ja 15 myymälää Bangkokissa.

Toinen merkittävä viinienkin myyjä on Foodland Supermarket. Tämä Hong Kongista aikanaan Thaimaahan muuttaneiden Limin veljesten kauppa avattiin jo Vapunpäivänä vuonna 1972. Alkua vauhditti mukavasti Vietnamin sota, sillä kauppa avattiin amerikkalaisten esikunnan ja asujamiston läheisyyteen. Näin oli poikien helppo tankata myös viina- ja savukevarastot. Foodlandin 11 myymälää kaikkialla Thaimaassa ovat avoinna 24/7 – vuoden jokaisena päivänä.

Näiden lisäksi viinimyymälöitä löytyy kaikista vilkkaimmista keskuksista.

Siam sky train aseman vieressä olevan Siam Paragon ostoskeskuksen pohjakerroksessa sijaitsee Gourmet Market. Tämä on loistelias, monipuolinen ruokakauppa ja vieressä viitisenkymmentä erilaista pikaruokapaikkaa monipuolisine valikoimineen. Gourmet Marketin vieressä on myös tyylikäs alkoholikauppa jonka viinivalikoima pärjää hyvinkin omalle pitkäripaisellemme.

Thaimaalais-singaporelaisen kimpan kautta perustettu Wine Connection viinimyymäläketju. Heillä on Bangkiokissa 11 myymälää, joista yhdessä (Sukhumvit Soi 26) myös wine-bar-ravintola. Muut myymälät sdijaitsevat Chiang Maissa, Pattayalla, Phuketissa ja Samuin saarella.

Viinimestari Peter Williamsin vetämä Bangkok Wine Society kokoontuu Archa Café and Wine Bar´ssa joka tiistai ja lauantai kello 1800 jälkeen. Viinibuffetti hintaan 600 bahtia (n 15 €) per henkilö. Paikka sijaitsee 4/1 Sukhumvit Soi 26.

Viinien maahantuoja Italasia´lla on Bangkokissa kolme myymälää ja maakunnassa muutama lisää. Heidän modernit Wine Shopit löytyvät mm 4 F, Silom Complex sekä Ground Floor, C.R.C. Building, All Seasons Place, Wireless Road.

Royal Prestige Wine myymälä sijaitsee 321/41-42 Nanglinchee Road, Yanawan alueella.

Winecellar löytyy puolestaan 5th Fl., The Emporium, Sukhumvit 24.

Wine Loft myymälä missä myös järjestetään aktiivisesti maistiaisia. Yksi heidän myymälänsä sijaitsee Sukhumvit Soi 31 (Promphong BTS) ja toinen Market Place Sukhumvit Soi 55 (Thonglor BTS).

Yksi vanhimnmista viinimyymälöistä Maison Du Vins on osoitteessa 33/4 Soi Sukhumvit 19, Bangkok 10110 (löytyy myös ruokaa).

Yksi erinomainen piirre thaimaalaisissa viinimyymälöissä on kuljetuspalvelu. Hieman myymälästä riippuen, mutta jos tilaat 50,00-100,00 euron viinit kerrallaan niin he tuovat tilauksen kotiin viinien hinnalla.

Mikäli on laatuongelmia, niin kahden viikon aikana voi palauttaa ja saada hyvityksen !

Chok dee !

Muutama ravintolakokemus Luxemburgissa

La Rameaudière, Ellange-Gare´ssa
Omistaja, pääkokki ja kansainvälisen keitiömestareiden Eurotoque´s järjestön presidentti on Daniel Rameau. Daniel on lähiruoka-chef kärkipäästä ja suosii niin paljon lähikylien tuottajia kuin vain on mahdollista. Oli erittäin mielenkiintoista päästä maistelemaan hänen viineille loihtima ns pitkä lounas. Joka ruokalajille oli 3-4 eri viiniä. Lopputulos konstailematon ja erittäin maukas.

Mielenkiintoista myöskin että La Rameaudière on Caves Gales´n ”työmaaruokala” (jos nyt ei ihan kaikille työntekijöille), sillä molempien puutarha ja pihapiiri on sama.

Restaurant Park Le`h, Dudelangessa sivussa kylältä, luonnonpuiston katveessa yhdistää hienostuneesti eurooppalaisia raaka-aineita ja aasialaisia makuja. Hyvin kokeilunhaluinen keittiömestari joka onnistuu varsinkin japanilaisessa suuntauksessaan erinomaisesti. Thaimaalainen kokeilu jäi minulle hieman arvoitukseksi 

Restaurant Mathes Ahnissa oli todella miellyttävä kokemus. Sään suosiessä tämän Jacqueline ja Gérard Mathesin omistaman ravintolan paras pöytä on puutarhassa sammakkolammen reunalla. Keittiömestari Francis Bonneau valmistama Friture de la Moselle oli niin hyvää että tilasin saman annoksen kolme kertaa – kala on hyvää. Olihan tarjottu viinikin hyvää. Viinit olivat riesling rypäleestä tuotetut Weingut Duhr Frères 2009 – pirteän hapokkaat, hedelmäiset ja niin maukkaat.

Luxemburgin viinit

Tässä en tee läpileikkausta kaikista viineistä joita vierailun aikana maistettiin, mutta muutamalla sanalla palaan niihin jotka tekivät suurimman vaikutuksen minuun.

Luxemburgin viinituotantoalue on noin 42 km pitkä suikale Moselin rinteillä. Joki on myös samalla rajana Saksaan. Kaikkiaan 1236 ha ja noin 500 viljelijää. Alueella kaikki rypäleet kerätään käsin.

Luxemburgin rypälelajikkeet tuovat uusia tuttavuuksia – Rivaner on selkeästi tärkein määrällä mitattaessa (27 %), Auxerrois ja Pinot Gris (kumpainenkin 14 %), Riesling ja Pinot Blanc (kumpikin 12 %) Elbling (8 %). Loput tusinan verran eri lajikkeita pieniä määriä.

Charles Decker
Omien teiden kulkija, kokeilija, taiteilija, keräilijä, fanaatikko. Erinomainen makujen yhdistelijä ja hänen viinejään maistellaan aina erilaisten pikkusuolaisten tai makeiden kanssa.

Caves Gales
Vuonna 1916 perustettu perheyhtiö, jonka nykyinen omistaja, johtaja on Marc Gales. Gales on erikoistunut kuohuviineihin ja oma suosikkini oli ehdottomasti Crémant Gales Héritage. Ruokailun aikana maisteltuja viinejä oli tusinan verran ja minulle parhaiten ”kolahti” 2009 Riesling Remich Primerberg Grand Premier Cru. Tämä on todella

Caves des Crémants Poll Fabaire der Domaines de Vinsmoselle on erittäin aktiivinen osuuskunta – upea viinitietokeskus, myymälä ja PR-tilat. He ovat myös aktiivisia uusien tuotteiden luomisesssa – oma kuohuviini mm Olympialaisiin ja Shanghain Maailmannäyttelyyn. Yrityksen pääjohtajana toimii Aly Schumacher joka ylpeänä esittelikin Luxemburgin nuorison suuren viikonloppusuosikin, maan myydyimmän kuohuviinin Cult Brut – kulta-musta värisine etiketteineen. Varmaankin hyvä – kevyt, hento, hedelmäinen.

Domaine Sunnen-Hoffman
Nykyään jo 5. polven omistuksessa (sisarukset Yves ja Corinne) vuonna 1872 perustettu 8 hehtaarin tila on hyvin maineikas. Uusia ideoita markkinointiin tuova Yves perusti myös viinikoulun lapsille. Hänen luonaan käyvät niin koululaiset kuin päiväkoti ikäisetkin ottamassa ensi askeleita viinien tai paremminkin viinirypäleiden maailmaan. Hän tutustuttaa lapset eri rypäleisiin, rypälemehujen makuun ja kertoo viljelystä, viinituotannosta ym mukavista asioista tuleville asiakkailleen.

Tilan seinillä on todella hyviä ja havainnollisia kuvia. Tämä tuottaja on ollut vuodesta 2001 orgaaninen viininviljelijä.

Alice Hartmann
3,5 hehtaarin tila Wormeldangen kylässä on vuosikymmeniä ollut kenties maan tunnetuin viinitila. Perinteitä kunnioittava pientila arvostaa myös vanhempia viinipensaita ja heillä pensaat ovatkin tällä hetkellä 35-70 vuotiaita.

Alice Hartmanin vielä eläessä hänellä oli ainoastaan kaksi asiakasta – Luxemburgin ruhtinas ja yksi ainoa teollisuusyritys. Nykyään viinitila on kolmen kimppa – liikemiehet eri toimialoilta ostivat tilan ja myynti on taattu osittain heidän kaikkien kansainvälisten laajojen suhteiden vuoksi.

Viinit ovat huikeita – Alice Hartmann Grande Cuvée, joka on Pinot Noirin ja Chardonnayn blendi. Peruskäyminen tammitynnyreissä ja tämän jälkeen maitohappokäyttäminen. Pullotusvaiheessa lisätään alkuperäinen samppanjahiiva ja näin viini kypsyy vähintään 5 vuotta ja lopullisen korkituksen jälkeen annetaan vielä vuoden kypsyminen kellarissa ennen myyntiin päästämistä. Laatu ja maku aivan parhaasta päästä mutta onkin eri asiaa kuka on valmis maksamaan luxemburgilaisesta kuohuviinistä 50-60 euroa pullolta. No toki Alice Hartmannilta löytyy kuohuviiniä 15,00 euron hintaluokassakin. Ja raikkaat, puhtaat laadukkaat valkoviinit kaikki mainitsemieni hintojen väliltä.

Yksi päivien kohokohta oli viettää muutama tunti Max von Kunowin seurassa kun hän opasti paikalliseen luonnonmukaiseen viljelyyn. Havainnollisesti hän näytti myöskin miksi viinipensasrivistöjen välissä kannattaa kasvattaa kukkia ja ruohoa. Maaperä on huomattavasti ilmavampi ja terveellisempi.

Luxemburg

Sain kutsun vierailla Luxemburgissa kesäkuussa mutta hämmästelin hieman päivämäärää sillä kesäkuun 22. päivänä Ruhtinaskunnassa juhlitaan.

Kansallispäivän aaton johdosta tiistai-ilta on täynnä hulinaa, markkinahuvia, paraateja, ulkoilmakonsertteja sekä ilotulitteita.

Saavuttuani Luxemburgin rautatieasemalla totesin ettei takseja ole mahdollista käyttää sillä koko keskustan alue on suljettu ja ajoneuvoliikenne seis. Eipä siinä muuta kuin töppöstä toisen eteen ja menoksi. Parin kilometrin päästä löytyi Hotel Cravat jossa kuntoliikuntani palkittiin loisteliaalla juhlapäivällisellä ja viininpruuvilla Ravintola Le Normany´ssä.

Illan huipentuessa ymmärsi isäntien hotellivalinnan ja hieman pidemmän kävelymatkan. Hotelli Cravatin terassilta oli kaupungin ehdottomasati paras paikka seurata noin 40 minuuttia kestänyttä ilotulitus-musiikki esitystä, joka kuuluu ehdottomasti kärkikolmikkoon jota olen elämäni aikana päässyt seuraamaan.

Mitä tästä kaikesta sitten seurasi, oli se hämmästys kun paikalliset juhlivat aamu kello 0330 saakka – hotellin läheisyydessä ollut konserttien päälava hiljeni vasta siis 0330 ja siellä ei todellakaan desibelejä säästelty. Nukkumaan meno oli aivan turhaa ennen tuota H-hetkeä. Paikalliset kertoivatkin että vuoden kaikkina päivinä (öinä) saa musisoida ja metelöidä 0300 saakka ja jos ylittää sen pitää hakea erikoislupa. Ja minähän kerroin heille että meillä Tampereella nääs pitää olla hiljaa klo 22.00.

Luxemburg on miellyttävä pieni ruhtinaskunta, jossa on reilut puoli miljoonaa asukasta ja etäisyydet ovat mukavan lyhyitä. Vaivattomasti ehtii vaikka lounaalle toiselle puolelle maata ja päivälisaikaan taas toiselle reunalle. Talous on vahvasti palveluelinkeinon varassa, sillä yli 80 % bruttokansantuotteesta sulee siitä.

Kolmen päivän pikavisiitti Luxemburgiin oli niin tehokas ja täyteläinen että sinä aikana pääsimme maistamaan kaikkiaan yli 50 tuottajan viinejä. Tämä jos mikä antaa hyvän läpileikkauksen maan viinituotannosta ja tasosta. Tuotanto on pientä (ja pieni on tietty kaunista) mutta erittäin tasokasta. Harmi että Suomessa ei ole enempää näitä upeita valkoviinejä saatavana.

Muutaman päivän kokemus oli ainutlaatuinen ja se pitää ehdottomasti uusia.

VINITALY 2010

Jo ties kuinka monta vuotta minulla on ollut ilo ja suuri nautinto päästä maistelemaan viinejä Vinitaly messujen parhaassa maistamistilaisuudessa. Kutsun saanti on kiven takana mutta työ palkitaan, jos vielä jaksaa kuunnella aluksi pitkät poliitikkomaiset puheet.

Tänä vuonna teemana oli The Blue Chips of Italian Wine, ja maistelukaverinani oli Fiona Morrison (MW ja bordeauxilaisen kulttiviinitilan Chateau Le Pin´n omistajapuoliso).

Allegrini Amarone della Valpolicella Classico doc 2005
Allegrinin perhe tunnetaan Fumanen alueen parhaimmistoon kuuluvbana sukuna jo sukupolvien ajan. Giovanni Allegrinin kuoleman jälkeen vuonna 1983 lapset Walter, Franco ja Marilisa ottivat ohjat käsiinsä. Nykyään maineikas tuottaja on Francon ja Marilisan omistama. Viiniä on valmistettu 125 000 pulloa ja hinta 60,00 euroa.
Mehevä, pitkä, erittäin tasapainoinen, kypsät hedelmät ja pehmeät tanniinit ovat edukseen. Polyfenolit ovat korkealla. Maku on taivaallinen. Wine Spectator 93/100.

Tignanello, IGT Toscana Rosso 2006, Antinori
Antinorin suku on tuottanut viiniä jo vuodesta 1385 – ja nyt 26. sukupolven edustajana on markiisi Piero Antinori, joka on kehittänyt viinituotantoa eri puolilla Italiaa ja myös maailmaa. Viiniä on valmistettu 350 000 pulloa ja hinta 60,00 euroa.
Elegantti viini, korkea uutospitoisuus, selkeä mineraalisuus, supertoskanalainen jossa 85 % sangiovese, 10 % cabernet sauvignon ja 5 % cabernet franc lajikkeita.Wine Spectator 93/100

Terre Brune, Carignano del Sulcis Superiore doc 2005
Cantina Santadi, sardinialainen tuottajayritys joka on perustettu 1960. Kuuluisuuteen noussut lentävä viinintekijä Giacomo Tachis on selkeästi henkilö joka on vaikuttanut tämän viinitilan tuotteiden laatuun ja maineeseen.Reilut 40 euroa maksava viini on tuksultaan mehevän rehevä, todella voimakkaasti tanniininen, ja ikävän kova, joka varmasti pehmenee ikääntyessään.

Nussbaumer Gewürtztraminer Alto Adige doc 2008
Cantina Tramin on perustettu jo vuonna 1898 ja tuottaa tätä viiniä noin 55 000 pulloa vuosittain. Todella tuhti tuoksultaan, tosin hieman tunkkainen, paahteinen, täyteläinen maultaan. Mausteisuutta, kukkia, kanelia, mausteneilikkaa, hunajaa, ruusunlehtiä. Wine Spectator 93/100

Montiano IGT Lazio 2007
Falesco perustettiin 1979 veljesten Riccardo ja Renzo Cotarellan toimesta.
Montianoa tuotetaan n 55 000 pulloa vuosittain. Pehmeä, miellyttävä tuoksu; mukava hapokkuuden ja tammisuuden tasapaino, hedelmäinen ja harhauttavan makeahko; paranee vielä pullossa. Hilloisuutta, makeutta mausteita, vaniljaa, pyöreä ja pehmeä, elegantti ja pitkä jälkimaku. Wine Spectator 92/100

Harmonium Nero d´Avola IGT Sicilia 2007
Cantina Firriato perustettiin 1980 luvulla Salvatore ja Vinzia Di Gaetanon pariskunnan toimesta Trapanin maakuntaan Sisiliaan. Viini on paahteinen tuoksultaan; kypsä hieman puolukkainen maku, todella pitkä harmoninen maku. Luumua ja hapanta kirsikkaa; pehmeät tanniinit.

Flaccianello della Pieve IGT Colli della Toscana Centrale 2006
Casa Vinicola Fontodi on kuulunut Manettin perheelle vuodesta 1968
Tuotetaan 50 000 pulloa ja hinnaksi on laitettu 60,00 euroa. Kypsää karhunvatukkaa, mausteita, villikukkia, valkoista suklaata, nahkaa, tiukat tanniinit ja pitkä jälkimaku. Wine Spectator 99/100

Rubesco Vigna Monticchio Torgiano Rosso Riserva docg 2005
Cantine Giorgio Lungarotti
Viini on kova, tanniininen ja hapan ja tunnin päästä alkaa avautumaan – omistaja/ viinitekijä Teresa Severinikin toteaa että viini on parhaimmillaan parinkymmenen vuoden päästä.

Radici Taurasi docg 2005
Mastroberardino on perustettu suvun esi-isien toimesta jo 1700 luvulla.
Tuotanto noin 80 000 pulloa ja hinta 30,00 euroa. Viini kuuluu Italian 10 ikoniviinin joukkoon. Kirsikkaa, orvokkia, villikukkaa, tupakan ominaisuuksia, hyvin mausteinen, elegantti. Wine Spectator 92/100

Ornellaia Bolgheri Rosso Superiore doc 2006
Tenuta dell´Ornellaia on Antinorin vuonna 1981 perustama ja 1.4.2005 alkaen kokonaan Antinorien omistama.
Tuotetaan n 140 000 pulloa vuodessa ja hinta 130,00 euroa.
Tämä cabernet sauvignon, merlot, cabernet franc ja petit verdot lajikkeista tuotettu viini on todella työläs, sillä jokainen lajike ja jokainen pikkupalsta tuotetaan viiniksi erikseen ja näin saadaan peräti 66 eri perusviiniä, joista sitten sekoitetaan kulloinenkin vuosikerta. Selkeä, keskitäyteläinen, tyylikkään tasapainoinen.

Cometa IGT Sisilia Boianco 2008
Planeta – kiertokäynti Sisiliassa, sillä tämän tilan palstat ovat neljällä eri alueella saaren viininviljelyalueista. Heidän viljelyalansa on kaikkiaan 390 ha.
Mineraalinen, tulivuoren olemus ja läheisyys tuntuu ! Upea hapokkuus, erityisen miellyttävä, raikas, hedelmäinen joskin alkoholi (14,4 %) puskee läpi.

Sassicaia Bolgheri Sassicaia doc 2006, San Guido
Mario Incisa della Rocchetta ryhtyi 1950 luvulla kasvattamaan ranskalaista cabernet sauvignon lajiketta Toskanassa. Ensimmäinen myyty vuosikerta Sassicaia viiniä oli 1968 ja vuonna 1978 Decanter lehden kilpailussa vuosikerta 1972 voitti kaikki muut cabernet sauvignon pohjaiset viinit ja menestys oli taattu. Viiniä tehty 180 000 pulloa hinnan ollessa 150,00 euroa. Todella tumma väri, elegantti, hedelmäinen tuoksu; täyteläinen makeat ja tasapainoiset tanniinit; erityisen pitkä jälkimaku, polyfenolit takaavat viinille pitkän iän. Wine Spectator 94/100

Tämä oli kahdeksas kerta kun pääsin moiseen tilaisuuteen. Mitähän keksivätkään teemaksi ensi vuonna.

Israelin viinit

Israelin viinejä ei Suomessa juurikaan tunneta ja niitä on kovin vähän tarjolla kuluttajille. Maa on kuitenkin maineikas viinintuottajamaa ja erityisesti viime vuosina saavuttanut mainetta ns putiikkituottajien upeilla tuotteilla.

Parhaat viinitilat maassa ovat Golan Hights Winery, joka on todennäköisesti ainoa todella vakavasti tuotantoaan kehittävä viinitila. Tämän lisäksi Margalit Winery sekä Domaine du Castel.

Edellä mainittujen tilojen viinejä voisi mainita seuraavat Domaine du Castel - Grand Vin 2007, joka on pääosin cabernet sauvignon rypäleistä tuotettu, Golan Hights - Yarden Katzrin 2004 (cabernet ja merlot) sekä Margalit Winery - Enigma 2008 (kolmen rypäleen bordeaux-blend).

Mainitsemisen arvoinen tila on myös Adir Winery. Moderni viinitila ja nuorta energiaa uhkuva yritys, josta varmaan kuulemme vielä. Heidän viinituotantonsa on vielä niin pientä ettei vientiin riitä, mutta laatu on ehdotonta huippua. Rosenbergin perhe tuottaa viinin ohella myös erinomaisia vuohenmaidosta tuotettuja juustoja. Mikäli liikutte Kerem Ben Zimrassa, niin tämä on ehdoton paikka pysähtyä maistelemaan heidän tuotteitaan ja nauttia vaikkapa lounas.

Pannee Catering 10 vuotta

Suomeen muuttava henkilö on hyvin erilaisten ja vaativien haasteiden edessä. Jääkö kortistoon tai kotirouvaksi. Saako mistään suomalaisyrityksestä sopivaa työtä vai ryhtyäkö yrittäjäksi. Viimeinen vaihtoehto ei varmaankaan tule ensimmäisenä mieleen maahan muuttaville.

Pannee muutti Suomeen jo vuonna 1996 ja muutaman vuoden pähkäiltyään totesi ettei juurikaan saa mielekästä tekemistä muutoin kuin yrittäjäksi ryhtymällä, niinpä hän perusti kesällä 2000 Catering yrityksen. Toki kokemusta yrittäjyydestä oli aikaisemminkin. Vuodesta 1986 alkaen Pannee toimi viinien maahantuojana Bangkokissa, Thaimaassa.

Hiljattain tuli kymmenen vuotta yritykselle ikää Tampereella ja vuosiin mahtuu hyvinkin erilaisia tilaisuuksia. Pannee Catering on huolehtinut muunmuassa tuhannen hengen Glass Processing Days –konferenssin vieraista useampanakin vuonna, mutta myös kahden hengen päivälliskokkikoulu on tilattu moneen kertaan.

Jääkiekon puolella Pannee on hoitanut Tapparan Kirvesklubia jo vuosia . Muutama vuosi myös Tampere Unitedin huippuvuosien aikaan VIP asiakkaat ja UEFA Cup tournamentin ulkolaiset vieraat nauttivat hänen tiimin aterioista.

Kokkikouluja Pannee on järjestänyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa yrityksille ja yksityisille, mutta perinteisimmin eksoottisia aterioita oppii kokkaamaan hänen ohjauksessaan mm Tampereen työväenopisto Sampolassa sekä Lempäälä-opistossa.
Myös ammattikorkeakoulut Tampereella, Turussa, Lahdessa, Kajaanissa ovat hänen säännöllisiä opetuksen vierailukohteita.

Pannee pyrkii tuomaan esille aidot maut kunkin eksoottisen keittiöteeman kohdalla, eikä niinkään pyri oikaisemaan kuten Suomessa on pitkälti tapana etnisten ruokien kohdalla.

Kuvassa Tammerkosken Yrittäjien puheenjohtaja Juha Turunen ja Pannee Jokinen sen jälkeen kun yrittäjälle luovutettiin Suomen Yrittäjien Hopeinen Yrittäjäristi.

Lisätietoja Panneen Catering toiminnasta hänen sivuiltaan www.panneecatering.fi

Ravinteli Bertha

Tampereen uusin ravintolatulokas Ravinteli Bertha avasi ovensa syyskuun 2. päivänä osoitteessa Rautatienkatu 14 ja päätimme suunnistaa Viiniritariveljeskunnan joukolla tutustumaan talon tarjontaan. Tulokkaan takana olevat herrat Mika Roito, Pekka Salmela ja Pasi Mamia ovat useimmille tuttuja alan ammattilaisia ja vuosien kokemuksen omaavia taitajia. Heidän yhtenä johtoajatuksenaan on tuoda kaikki eläimestä saatava raaka-aine herkkusuiden lautaselle – ei kuitenkaan tavoitteena mikään extreme urheilu vaan selkeät, perinteiset maut ja lähialueen raaka-aineiden saatavuus.

Ruokalista vaihtuu usein joka tekee vierailut mielenkiintoisiksi sillä näin pääsee kokemaan aivan uusia makuja. Ensivierailun listalta maistoimme tuoretta kampasimpukkaa, eskolan vasikkaa ja possun poskea. Todella maittavat annokset, joskin voisi todeta että hieman olisi annoksiin toivonut aavistuksen verran lisäkokoa.

Viinivalinnat olivat erittäin onnistuneet ja suositukset toimivat mallikkaasti. Myös juomien esittely oli ammattimaisissa käsissä.

Melkoinen yllätys oli havaita ainutlaatuinen asia ! Kun luonto kutsui ja näin myös tuo tarpeellinen privaattihuone tuli tarkastettua. Upea matto lattiassa ja kankaiset pyyhkeet – taitaa olla ainoa Pirkanmaalla !

Toinen havainto jonka tein; salin ja keittiön väliin on sijoitettu pieni 6-8 hengen kabinetti, jossa esimerkiksi Chef´s Table idea onnistuu mainiosti.

Onnittelut ja menestystä !

AMARONE - Viiniä vai nektaria

Amaronesta puhuttaessa olemme siis Veronan oopperakaupungin pohjoispuolella - vartin ajomatkan päässä. Milanon ja Venetsian puolivälissä.

Veneton viinituotantoalueen kokonaisviljelyala on yli 90 000 hehtaaria, josta 30 000 ha on Valpolicella doc aluetta.

Veneto on Italian suurin DOC viinintuottaja alue. Alueella on 5 839 rekisteröityä Valpolicella DOC viinitarhaa. 2 470 viinitilaa ja näistä 1 226 tilaa kasvattavat rypäleitä Amarone della Valpolicella doc viiniä varten. Amarone ja Recioto della Valpolicella viinien rypäleiden kuivatusta varten on hyväksytty 390 eri liiteriä tai latoa.

Mielenkiintoista on että 80 % viinipensaista kasvaa ns pergola kasvatustyylin mukaisesti, eli rypäleet saavat kasvaa varjossa oksien alla. Oksat kasvavat käytävän päällä ja sadonkorjaajat kävelevät siellä oksien alapuolella.

Viimeisen kuuden vuoden aikana alueelle on perustettu 24 uutta viinitilaa – eli uskoa viinikaupan menestykseen tuntuu olevan.

Vuonna 2007 kerättiin 68,7 miljoona kiloa rypäleitä, joista 25,7 miljoona kiloa
Amarone ja Recioto della Valpolicella viinejä varten. Kasvua on lähes 10 % - ennätyskasvu määrässä mitattiin vuodesta 2005 vuoteen 2006, jolloin Amarone ja Recioto della Valpolicella viinien tuotanto kasvoi hulppeat 48 %.

Vuonna 2007 myytiin 8,350 miljoonaa pulloa Amarone ja Recioto della Valpolicella viinejä. Samana vuonna tuottajien varastoinventaario osoitti että kellareissa makaa 170 miljoonan euron edestä Amarone viinejä. Koko Valpolicella doc luokitusalueen vuoden 2007 myynti oli 220 miljoonaa euroa.

Tärkeimmät Amarone viinien tuottajat löytyvät seuraavilta alueilta: Fumane, Marano, Negrar, Sant’Ambrogio sekä San Pietro in Cariano.

Muutama seikka Amarone della Valpolicella, Amarone della Valpolicella Classico, Amarone della Valpolicella Valpantena sekä ‘Riserva’ kategorian vaatimuksista.

Väri pitää olla syvän rubiini, ikääntyessään granaatin vivahteita. Tuoksu voimakas ja omintakeinen. Maku täyteläinen, samettinen, lämmin. Viinissä pitää olla vähintään 14 % alkoholia, kokonaishapokkuus vähintään 5 g/l ja vähimmäisuutepitoisuus 26 g/l ja Riservassa 35 g/l.

‘Riserva’ sanaa voidaan käyttää kun Amarone della Valpolicella on kypsytetty vähintään 4 vuotta.

Amaronen rypäleet:

Corvina – lajiketta saa olla korkeintaan 80 % viljelyksistä. Lajike on suhteellisen herkkä taudeille ja kuivuudelle. Soveltuu erityisen hyvin kuivattamiseen. Tertut suhteellisen pieniä 225-250 g. Tämä lajike tuo viiniin värin syvyyttä, konsentroituneisuutta sekä kirsikan aromeja.

Corvinone – lajiketta saa olla korkeintaan 40 % viljelyksistä. Tertut painavat 400-500 g. Hyvin samantyyppinen kestoltaan kuin corvina ja vuoteen 1993 saakka pidettiin jopa samana lajikkeena kunnes todettiin näiden olevan eri lajikkeita.

Rondinella – lajiketta saa olla 30 % viljelmistä. Tuotto on erittäin hyvä ja tasainen. Erinomainen tuholaisten kesto ja kestää myös hyvin kuivuutta ja kuivattamista.

Muut lajikkeet – saa käyttää 15 % mm seuravia lajikkeita, kuitenkin niin että yksi lajike ei saa olla enempää kuin 10 % viinin sisällöstä.

Molinara - oli pakollinen aina vuoteen 2003 saakka, mutta melko onneton ja hento – tuo mukanaan lähinnä mineraalisuutta.

Dindarella – puolestaan on erityisen mausteinen.

Oseleta - jo lähes unohdettu lajike tullut hiljattain mukaan. Tuo paljon väriä ja tanniinisuutta.

Sangiovese, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon, Merlot, Teroldego - näistä saadaan väriä, täyteläisyyttä, aromattisuutta.

Vuonna 1968 Amarone sai DOC luokituksen ja joulukuun 4. päivänä 2009 Amarone sai lopulta myös DOCG luokituksen.

Amaronen valmistuksesta:

Rypäleet kerätään syyskuun lopun ja lokakuun alun aikana.

Rypäleiden pitää olla ehdottoman hyväkuntoisia ja täysin kypsiä. Amarone koostuu useammasta lajikkeesta ja useimmiten corvinaa on (40-80%) sekä rondinellaa (5-30 %). Muut hyväksytyt lajikkeet saavat siis olla 15 % koko sekoituksesta.

Sadonkorjuun jälkeen rypäleet laitetaan terttuina ohuelti yhden kerroksen verran pienille puu- tai muovitasoille tai perinteisemmin bambukepeistä tehdyille hyllyille. Näiden varastohuoneiden pitää olla ilmavia, jotta rypäleet kuivuvat tasaisesti eikä hometta pääse syntymään.

Usein käytetään myös ilmastointilaitteita ja tuulettajia – lämmitystä ei saada käyttää. Terttuja myös käännellään tilanteen mukaan. Tämä prosessi kestää 3-4 kuukautta ja sen jälkeen tapahtuu puristus ja käyttäminen. Käyttäminen kestää 30-50 päivää ja lain mukaan se pitää lopettaa 31.3. mennessä.

Rypäleet menettävät 30-40 % painostaan ja näin konsentroitunut sokeri lisääntyy. Samalla hapokkuus vähenee ja fruktoosi muuttuu glukoosiksi, joka puolestaan auttaa polyfenolien konsentroitumista ja lisää merkittävästi glyseriinin ja muiden aineosien määrää, joka puolestaan tekee Amarone viinistä ainutlaatuisen ja erilaisen verrattuna tuoreista rypäleistä tehtyyn viiniin. Kuivatusprosessi lisää myös resveratrolin määrää – joka puolestaan on meille hyvin terveellistä.

Kaksi tapaa tehdä Amaronea:

Perinteinen – pitkä käyminen viileässä kellarissa sekä pitkä useiden kuukausien uuttaminen. Näin tuotettu viini vaatii pidempää ikääntymistä sekä tynnyrissä että pullossa. Mutta viini on hyvin monivivahteinen ja tuo parhaiten esiin maaperän ominaispiirteet.

Modernimman tavan mukaan viini käytetään ns monitoimisäiliöissä jossa tuottaja pystyy valvomaan lämpötilaa, sekoittamaan massaa tehokkaammin – näin saadaan pehmeämpi ja ”ohuempi” Amarone-viini, jossa selkeästi on hedelmäisyys voimakkaammin esillä. Tämä viini voidaan nauttia huomattavasti nuorempana.

Kumpi tahansa on tekotapa, niin Amarone kypsytetään tammitynnyrissä joko slavonialaisesta tai ranskalaisesta tammesta tehdyssä pienessä barrique-tynnyrissä.

Ominaisuuksia

Kypsää kirsikkaa, punaherukkaa, suklaata, mausteita, monivivahteinen, täyteläinen. Suuri rakenne mutta samalla pyöreä, pehmeä, elegantti ja tasapainoinen.

Muutamat omat lempituottajani ovat :

Monte del Frá
Tila myi viljellyt rypäleet muille aina vuoteen 2000 saakka ja sen jälkeen ovat ryhtyneet kehittämään omaa tuotantoaan ja viinivalmistustaan. Bonomon perheen Amaronet ovat elegantteja, hienostuneita, moniviahteisia ja kepeämpiä tyyliltään. Moderni Amarone tyyli – vaikka näin ei kai saisi sanoakaan. Heidän tuottamiaan Amarone-viinejä voi nautistella vaikkapa seurustelun lomassa mutta erityisen hyvin sopivat kypsien liharuokien ja patojen kanssa.
Amarone "Lena di Mezzo" 2006 - lakritsia, pippuria, kanelia, samettinen joskin toisaalta roteva ja terävä, täyteläinen, monipuolinen.
Amarone Scarnocchio Valpolicella Classico 2006 – elegantti, hieman perinteisempi, täyteläinen, konsentroituneempi.

Az Agr Meroni
Muutaman hehtaarin viljelysalan omaava pieni perhetila uskoo perinteisiin. Satoja vuosia suvun hallussa ollut tila on sisarusten Katjan ja Carlon johtamana menestynyt erinomaisesti varsin perinteisten Amarone viiniensä ansiosta. Hunajaa, konsentraatiota, meditaatiota. Sikarinpolttajan toiveviini.
Tällä hetkellä parhaimmillaan on heidän 2001 vuosikertansa, joskin vuodet 1998, 1997, 1990 ovat vielä erinomaisia, mikäli niitä sattuu jostain saamaan.
Amarone Il Velluto 2001 Riserva - rubiini-purppura väriltään, mausteinen, konsentroitunut, pitkä jälkimaku, meditointiin.

Az Agr Stefano Accordini
Tämä pieni 4 hehtaarin Accordinin perheen tila on uusia tuttavuuksiani, ja osoittautunut heti oikeaksi helmeksi kaikkien viiniensä osalta.
Amarone 2006 – moniulotteinen, konsentroitunut, vaniljaa, kermainen, pähkinäinen. Grilliruokien kaveriksi. Tämä on vuosikymmenen yksi parhaista vuosikerroista.
Amarone Il Fornetto 2001 – tuhti tuoksu ja maku, ehdottomasti tuuletus kannattaa, jotta pääsee nauttimaan viinin parhaita ominaisuuksia. Riistaruokien kaveri.

Valentina Cubi
Valentina, rouva Amarone – sikarinpolttajan unelma Amarone tämäkin – tuhti ja täyteläinen. Tämä hersyvän iloinen rouva saa kaikki hyvälle mielelle olemuksellaan – ja ehdottomasti sitten viimeistään kun maistellaan hänen vuosikertojaan. Valentina on ollut tilallinen vuodesta 1969.
Amarone 2003 Morar – täyteläinen, ”kypsä” viini jo nyt, mausteinen, kypsiä hedelmiä, tummaa suklaata, mainio kaveri myös voimakkaille juustoille.

Az Agr Zyme
Putiikki tuottaja, kahden herran, todellisten visionäärien, kerho – Celestino Gaspari ja Francesco Parisi. Herrojen kolmas lenkki Flavio Peroni oli oppi-isänä alkuvuosina, joskin siirtynyt jo muihin lentäviin konsultointitehtäviin. Flavio oli yli 30 vuotta Bertanin maailmankuulun Amaronen tekijänä. Koko tiimin pitkäaikainen kokemus viintekijöinä tuottaa kaikissa muodoissa aivan erinomaisia viinejä – hulluilla etiketeillä. Hyvästä pitää maksaa ja sen herrat ovat keskenään sopineet. Viinit ovat erinomaisia mutta todella arvokkaita !
Amarone Classico Superiore 2003 – kirpeä balsamia, tummaa kirsikkaa, kuivattuja luumuja, mausteita, minttua, mantelia – näitä löytyy – monipuolinen, elegantti.

Romano Dal Forno
Tämä Amarone tuottajien kunkku – maailman kalleimman ja hankalimmin ostettavissa olevan Amaronen tuottaja on laittanut miljoonia toisensa jälkeen rakentaessaan yhden moderneimmista viinikellareista missä olen käynyt. Tietokone ja sensorit tarkkailee kuivamassa olevia rypäleitä ”vintillä” herkeämättä ja siirtää tuulettajat siihen kohtaan missä tarvetta on. Tarkka sijainti, puhalluksen voimakkuus ym ovat aivan uusia ulottuvuuksia tekniikan tullessa mukaan Amaronen tuottamiseen. Dal Fornon viinejä pääsee maistelemaan kun ostaa laatikollisen hänen Valpolicella Superiore viiniä niin sitten saa ostaa yhden pullon Amaronea.
Amarone 2002 Vigneto di Monte Lodoletta – erityisen tumma väriltään, kypsiä hedelmiä todella muhkea, samettinen, tasapainoinen ja piiiiiiitkä. Tämän kaipaa enään kuubalaisen Robaina-sikarin. Tai maistuvan pihvin.

The Brotherhood of the Knights of the Wine

The Brotherhood of the Knights of the Wine - on kansainvälinen Viiniritarien Veljeskunta.

Kaikissa viinintuottajamaissa on olemassa vastaava Brotherhood (Confrerie), ja esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Unkarissa, Yhdysvalloissa sekä Portugalissa kullakin viinialueella omansa. Eri puolilla maailmaa on myös viiniä tuottamattomiin maihin perustettu Veljeskuntia, ja kansainvälinen yhteistyö on monipuolista. Tällä hetkellä Veljeskuntien eri osastoihin kuuluu yli 60 000 jäsentä lähes kuudessakymmenessä maassa.

Brotherhoodin ensisijainen tehtävä on lisätä viinitietoutta, viinin nautintoa unohtamatta hyviä aterioita ja samalla tietenkin samanhenkisten ihmisten yhdessäoloa. Veljeskunnan vuosisatojen perinteet pidetään suuressa arvossa kaikessa toimintaan liittyvissä aktiviteeteissa.

Veljeskunnan toiminnassa kansainvälisyys ja kansainväliset viini- ja ruokatapahtumat ovat myöskin hyvin tärkeitä.

Allekirjoittanut on nimitetty järjestön Master Commanderiksi keväällä 1998, ja samalla sain tehtäväksi perustaa Suomen osaston.

Ensimmäinen ja samalla Finland Charter Presentation Ceremony järjestettiin marraskuussa 1999 - Tampereella.

Seremonian ylimmäksi seremoniamestariksi saapui herra Kenneth A. Haapala, National Vice Commander San Franciscosta, Yhdysvalloista.

Perustettuun osastoon kutsutaan arvostettuja ja viinistä, hyvästä ruoasta, erinomaisista pöytätavoistaan sekä kansainvälisestä luonteestaan tunnettuja henkilöitä.

Suomessa järjestetään 5-6 vuotuista tilaisuutta joista yksi on juhlavampi Gala-juhla, jonka yhteydessä myös uudet kandidaatit ritaroidaan.

Kansainväliset viiniritarit veljeskunnittain kokoontuvat vuosittain yhteiseen tapahtumaan, joka on järjestetty jo 46 vuonna peräkkäin. Vuoden 2010 tapahtuma pidettin toukokuussa Budapestissa Unkarissa.

Georgian viinit

Georgian viinituotanto on varmaankin maailman vanhinta ellei vanhin. Maassa lasketaan olevan 521 eri omaa rypälelajiketta, joista suurin osa on tosin vain tutkimuslaitoisten lajikepankeissa.

Tuotannossa on muutama tusina erilaista lajiketta, joista tunnetuimmat ja tärkeimmät ovat Rkatsiteli, Mtsvane, Tsolikauri, Aleksandreuli, Mujuretuli, Saperavi, Ojaleshi sekä Khikhvi.

Telavi Wine Cellar
Marani ja Satrapezo viinit. Jälkimmäinen on tuottajan lippulaiva – sekä valkoisena että punaisena - ja ehdottoman huipputuote. Valitettavasti viini on erittäin rajallisesti saatavana, kauppa käy, vaikka hinta paikallisessa viinikaupassa on yli 40 euroa per pullo.

Badagoni
Badaconin perheen yhteiset investoinnin (25 miljoonaa euroa) italialaisen viinintekijä Donato Lanatin kanssa kuvaavat sitä kuinka jotkut investoijat uskovat georgialaisen viinin tulevaisuuteen. Maassa on 3-4 viinitilaa joissa on tehty vastaavansuuruiset investoinnit laadun parantamiseksi ja vientikaupan avaamiseksi.

Badaconin tukemana toimii myös Alaverdin luostari lähinaapurissa ja siellä piispa ja arkkipiispa ovat myös aktiivisesti viinituotannossa mukana. Maistelin heidän kanssaan kvevri-viinejä.

Aikaisempi käsitykseni tästä saviruukussa tuotetusta viinistä ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta luostarissa järjestetty maistelu muutti käsityksiäni. Viinin valmistuksessa rypäleet, karat, oksat ym ylimääräiset jämät laitetaan maan tai lattian alla olevaan noin 1000 kg vetävään saviruukkuun, annetaan käydä aikansa ja sen jälkeen ruukku tiivistetään ja viini saa kirkastua ja kypsyä. Tämän jälkeen viini on kirkasta ja se otetaan varovasti saviastioihin (joissakin tapauksissa myös lasipulloihin).

Viini muistuttaa epäilemättä kuivaa sherryä sekä Juran alueen tarkoituksella hapetettua valkoviiniä. Ensikertalaiselle varmaan epämääräinen yllätys, mutta useampaa vastaavaa viiniä maisteltuaan siitä alkaa oikeasti pitämään.

Georgian pari muuta mielenkiintoista kohdetta

Velisrsikhe´n kylässä paikallisen Nunu Kardenakhishvili`n perhe ylläpitää erittäin mielenkiintoista matkailukohdetta. Saavuttuaan vieraat leipovat ja paistavat oman leipänsä, valmistavat omat lihanyytit, grillaavat kanan ja lampaan sekä tekevät myös omat jälkiruokamakeiset. Tämän jälkeen Nunu esittelee tilan ja museon minne hän on kerännyt satojen vuosien aikaisia keittiö ja maataloustyökaluja.

Tämä tila on 1500 luvulta saakka tuottanut viiniä – kuten tekee edelleen.

Sighnaghi

Singhnaghi on mielenkiintoinen pieni muutaman tuhannen asukkaan kaupunki joka tunnetaan viinikaupan yhtenä keskuksena sekä mattojen valmistuksesta..
Kaupungista löytyy myös linnakealue jota suojaa massiivinen 4,5 kilometrin mittainen muuri. Matkalla on 23 tornia ja 7 porttia. Eli ei aivan Kiinan muurin kokoluokkaa.

Mikäli asioitte tässä kaupungissa, yksi varsin suositeltava ravintola on nimeltään "Sarajishvili". Uusi ravintola jossa lämmin vastaanotto, positiivinen iloinen henkilökunta ja erinomainen keittiö. Sadan metrin päässä sijaitsee kaupungin kauppahalli, jossa kymmenkunta myyjää liha-, juusto- ja vihannestuottein. Toki löytyy myös paikallinen viinikauppakin jossa muovikanistereissa myydään viinistä viinaan.

Tämä on Kakhetin maakuntaa ja viinialuetta, joka sijaitsee pari tunnin ajomatkan päässä Tbilisistä itään.

Kohteena Tbilisi

Enpä olisi uskonut kuinka vaivattomasti Tampereelta matkaa Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Air Balticin siivin ja heidän ystävällisen henkilökunnan seurassa matka taittuu huomaamatta, Riikassakin vain tunnin vaihto molempiin suuntiin.

Georgia on valtio Kaukasus vuoriston sylissä Itä-Euroopan ja Aasian rajalla.

Tbilisi on miellyttävä kaupunki jossa restaurointi ja rakentaminen taitaa olla tämänhetken tärkein asia. Upeita vanhoja ja ränsistymään päässeitä rakennuksia korjataan toinentoistaan upeampaan kuntoon. Vuorten rinteille on noussut myös muutamia palatseja, joissa satojen ja jopa tuhansien neliöiden rakennuksissa ei juurikaan näy isompaa elämää. Tuntuu siltä että useimmat näistä rakennuksista ovat tyhjillään.

Myös ravintoloissa tehdään remonttia – uudistetaan, restauroidaan ja kaikkea siltä väliltä. Georgialainen ruokailu on monipuolinen ja maukas. Hyvä myös muistaa että lounaaseen ja päivälliseen pitää varata runsaasti aikaa.

Turkin ja Iranin vaikutus keittiössä on ilmeinen. Kanaa, nautaa ja lammasta on yllinkyllin. Eläinten sisäelimet ovat täällä vielä suuressa arvossaan. Varsinkin taikinanyyttien sisälle laitetaan kaikkea mahdollista ja tämä sormia polttava kuuma nyytti pitäisi syödä siten ettei pisaraakaan nestettä valu pois. Parin päivän harjoittelu tekee mestarin.

Erilaisia kastikkeita on useita ja niitä käytetään vähän kaikkien ruokien kanssa sekaisin. Juustoja on tarjolla paljon ja leivän taikinaan kätkettynä maku on todella hyvä.

Leivästä ei voi unohtaa todella herkullista maissileipää.

Kasviksia on myös paljon ja erityisesi mieleen jäivät munakoisot, pavut, kaali, punajuuret, ja valtavan isot ja maukkaat tomaatit.

Varsin hauska tapa Georgiassa on joka pöydän tamada eli toastmaster. Hän on henkilö joka nostaa ensimmäisen maljan ja pitää puheen ja sen jälkeen jakaa vuorot kunnes kaikki ovat nostaneet malja tärkeäksi katsomalleen aiheelle. Viinilasit ovat pieniä, sillä jokaisen maljan yhteydessä lasi kumotaan tyhjäksi.

Georgialaiset osoittautuvat hyvin musikaalisiksi (tai ainakin musiikista pitäviksi) sillä illan mittaan pöydässä lauletaan, ja paljon. Ei örisemällä vaan rytmikkäästi ja hieman melankolisesti. Upeata !

Uusi tulokas pääkaupungin ravintolakuvioihin on Shemoikhede Genatsvale (No 10, Pushkin Street), joka on erinomaisella sijainnilla oleva kellariravintola. Sisustus todella vaatimaton ja aivan kuin keskeneräinen, sen verran vähän koristeita löytyy. Tai sitten eivät haluakaan. Englantia on turha yrittää henkilökunnan kanssa vääntää, mutta lounasmenu setti löytyy aina takuuvarmasti. Lukematon määrä erilaisia ja erinomaisia alkupaloja, herkullista leipää sekä grillattua kanaa ja possua tulee kaikkialla niin ettei pöytään mahdu. Ja kukaan ei koskaan lautasiaan tyhjennä kokonaan. Ei kyekene.

Kun ollaan Tbilisissä viimeistä iltaa niin mikä sopiikaan paremmin päivälliskeitaaksi kuin Ravintola Phaetoni. Tämä sijaitsee Beliashbili kadun varressa Mtkvari-joen oikeanpuoleisella rannalla.

Taksin kaartaessa pihaan mielessään voi jo päätellä ravintolan asiakaskunnan rakenteen. Siis parkkipaikan autoista – lähes kaikki ovat mustia ja tummilla laseilla varustettu, isoja ja tehokkaita. Ja jokaisella on kuljettaja odottamassa parkkipaikalla.

Kasvillisuuden täyttämään rehevään rinteeseen on rakennettu lukuisia rakennuksia, katoksia ja piilopirttejä joissa asiakkaat voivat rauhassa nauttia keittiön maukkaista herkuista. Vai miltä tuntuisi vaikkapa ”Samepho”, jossa kananfile on kääritty pekonisiivuun ennen grillaamista. ”Qalaquri” puolestaan on pihvi joka on seitinohueen silavaan kääritty ennen grillaamista. Grillattuna löytyy myös lukuisa määrä erilaisia kaloja, mutta ehdottomasti maistamisen arvoinenm on grillattu viiriäinen. Omia herkkujani olivat vielä kananmaksa ja mausteiset, yrttiset makkarat.

Juotavaksi tarjotaan lähes sataa paikallista viiniä ja tiukempaa palanpainiketta haluavalle löytyy 18 eri vodkaa, 3 eri chachaa sekä 14 paikallista brandyä.

Kylpylät

Tbilisi on tunnettu myös rikkipitoisista lähteistään ja kylpylöistään, jotka ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja. Tämä ei ole yksinomaan miesten harraste ja tapa rentoutua, kuten joku voisi kuvitella. Täällä myös naiset kokoontuvat kylpylöihin juoruamaan ja mahdollisesti keskustelemaan sopivasta sulhasehdokkaasta tyttärilleen. Kylvyissä ja niiden oleskelutiloissa hoidetaan politiikkaa, bisneksiä ja perhesuhteita.

Tel Aviv ja Jaffa

Useat matkaavat Israeliin lomailemaan Eilatiin tai Kuolleen meren rannoille, mutta maa tarjoaa paljon muutakin. Maatalous – eli viinit, juustot, hedelmät ja muut herkut ovat jo itsessään mainio syy matkata Israeliin. Monet varmaan yhdistävät jaffa-appelsiinit Israeliin joskaan harvoinhan tuo merkkituote enään sieltä tulee kauppoihimme.


Jaffan kaupunki sijaitsee muutaman kilometrin päässä Tel Avivista. Sieltä löytyy erinomainen Ravintola Cordelia, jonka omistaja-keittiömestari Nir Zook on hyvä esimerkki sinnikkäästä nuoresta. Hän lähti aikoinaan kotoaan jo 16 vuotiaana oppimaan ruoanlaittoa. Ranskan ja Yhdysvaltojen kautta kotiin palattuaan hän avasi ensimmäisen ravintolansa.


Zookin ravintola Cordelian nimi tulee Shakespearen prinsessa Cordeliasta. Ravintola avattiin vuonna 1999 ja sisustus on kuin vanhasta palatsista. Ravintola on suosittu illanistujaispaikka jossa nautitaan keittiön 7 ruokalajin degustasion menu ja palanpainikkeeksi viiniä varsin laajalta viinilistalta.


Israelin tunnetuimpiin TV-kokkeihin lukeutuva Chef Nir Zook on luonut omaa nimeään kantavan ravintolaplazan, joka sijaitsee pienellä kujalla Jaffan vanhassa kaupungissa aivan kellotornin ja torin vieressä.


Cordelia, Noa bistro, Whisky Club Room ja Jaffa Bar ovat hänen menestyviä paikkojaan, ja kokkaamisen ohella hänen tunnuspiirteitään on se että hän pitää henkilökohtaisesti erityistä huolta asiakkaistaan varsinkin ravintola Cordeliassa.


* * *


Tel Avivin ravintolatarjonta on hyvin monipuolista ja jopa varsin yllättävää. En keskity lukuisiin baareihin ja yökerhoihin vaan pariin ruokaravintolaan.


Kaupungin keskustan tuntumassa Välimeren rannassa suositulla auringonpalvojien keitaalla hiljattain remontoidun Tel Avivin vanhan sataman alueella sijaitsee gourmet-grillikioski the Kiosk at PIER 23.


Tämän kioskin keittiö tarjoama ruoka on kuin läpileikkaus kaikkialta maapallon kolkista Israeliin tulleista kulttuureista. Kebabit, hodarit, burgerit, pizzat, tapakset paikanpäällä valmistaen maukkaista lähiraaka-aineista. Ruoka ja tuoppi olutta tarjottimelle ja sitten rannan tuntumaan aterioimaan ja nauttimaan auringonlaskusta ja meren kohinasta. Mitä sitä muuta kaipaakaan!


By the way, samalla omistajalla on kadun toisella puolella fine dining ravintola jossa on viinikellarissa uskomattomia löytöjä niin Burgundin, Bordeauxin kuin myös Italian ja Etelä-Afrikan huipputilojen viinejä parhailta vuosikerroilta.
Pier 23, Old Tel Aviv Harbour.


Yksi erikoisuus ja minulle yllätys Tel Avivin ravintolamaailmassa on myöskin Ravintola Dixie joka on avoinna 24/7.


Omistaja Haim Cohen avasi tämän ravintolan joulukuussa 1993 jonka jälkeen ovia ei ole lukittu.


Mahonkia on käytetty paljon tätä ravintolaa sisustettaessa ja fiilis onkin kuin Manhattanin perinteisissä Steak House ravintoloissa.


Menu vaihtuu kolme kertaa vuodessa ja heillä on kaikkiaan neljä eri ruokalistaa, riippuen mihin aikaan vuorokaudesta sinne menee. Tämän lisäksi on mahdollista tilata ruoat kotiin ja bileisiin eri puolille kaupunkia. Tämä kemuihin toimitettava öinen ateriointi näytteleekin Haimin mukaan suurta osaa liikevaihdossa. Dixie, 120 Yigal Alon St., Tel Aviv

Thaimaan tyttö viinintekijänä

Thaimaan tai kenties koko Aasian ensimmäinen naispuolinen enologi (viinintekijä) on Visootha ”Nikki” Lohitnavy. Miespuolisia thaimaalaisia enologeja on lisäksi kolme.

Reilu parikymppinen tyttö valmistui Adelaiden yliopistosta Australiasta vuonna 2008. Opinnoille oli tietty tilaus sillä hänen isänsä oli kymmenen vuotta aikaisemmin ostanut 16 hehtaaria hyväksi katsottua maata Khao Yain alueelta Bangkokista parisataa kilometriä pohjoiseen.

Lohitnavyn perheen viinitila tuntee nimen Gran Monte Family Vineyard, ja siellä vierailee useita tuhansia bangkokilaisia kuukausittain.

Valmistujaislahjaksi isä rakennutti tyttärelleen uuden 600 000 euron viinikellarin, jossa on nyt myös viinintekijän toimisto.

Tytön vankka uskomus on että naiset tekevät parempia viinejä kuin miehet, ja perustelee sillä että naiset ovat huolellisempia. Tiedä häntä ...

Thaimaa ja viinit

Thaimaa on yksi uusimpia tulokkaita viinituottajamaa-listalla. Onhan maassa tuotettu viinejä jo yli 20 vuotta, mutta vasta viime vuosina aihe on noussut päivällispöytien puheenaiheisiin, ja viinilaseihin. Thaimaalaiset viinitilalliset ovatkin ottaneet työnimeksi ” New Latitude Wines” ja järjestäytyneet myös, muunmuassa keskittääkseen markkinointia.

Thaimaassa viininviljely on haasteellista kuuman ja kostean ilmaston vuoksi ja toki myös siksi että alueittain saadaan 2-3 satoa vuodessa. Kaikki sadot eivät ole otollisia viininvalmistukseen ja pensaat eivät myöskään lepää riittävästi.

Vaikka viinitilat ovatkin thaimaalaisten omistamia niin useat asiantuntijat ovat perinteisistä viinintuottajamaista – Italiasta, Ranskasta ja Australiasta.

Nykyisen thaimaalaisen viinituotannon alkujuuret juontavat vuoteen 1986 kun Siam Winery perustettiin. Perustaja Chalerm Yoovidhya valloitti maailman markkinat viinilimsalla, joka on lonkerotyyppinen Spy Wine Cooler. Varsinainen viinitila-bisnes sai alkunsa vuonna 1991 kun Oriental Hotellin omistaja perusti viinitilan koillis-Thaimaahan nimellä ”Chateau de Loei”. Varsinaisesti ensimmäiset viinit saatiin vuoden 1995 sadosta.

Viinitilalliset ovat huomanneet hyvän bisneksen myös turismissa. Thaimaan viinitilat saavat merkittäviä määriä vieraita mm Filippiineiltä, Singaporesta ja muista Kaakkois-Aasian maista. Useilla thaimaalaisilla viinitiloilla on ravintola sekä myös majoitusmahdollisuus.

Eläkkeelle jäänyt voimalaitos spesialisti, liikemies Viravat Cholvanich, yksi Suomalais-Thaimaalaisen kauppakamarin perustajista perusti myös reilut kymmenen vuotta sitten Village Farm & Wineryn jossa tuotettiin ja myytiin aluksi kukkia ja trooppisia hedelmiä. Vuonna 2002 hän laajensi myös viinituotannon puolelle ja tuotteet markkinoidaan Chateau des Brumes viininimellä.

Tämä tila sijaitsee 500 metriä merenpinnan yläpuolella ja yöt ovat varsin viileitä, päivät kuumia. Tämä auttaa rypäleitä kypsymään hitaammin ja ne tuottavat parempilaatuista viiniä. Alueen punainen maaperä tuottaa myös runsaasti mineraaleja ja vahvistaa rypäleiden aromeja.

Toistaiseksi suosituimmat rypälelajikkeet ovat chenin blanc ja colombard valkoisella puolella ja nämä sopivatkin erityisen hyvin thaimaalaiseen voimakkaasti maustettuun ruokaan. Myös viognier lajiketta on onnistuttu viljelemään hyvin.

Punaviinilajikkeina puolestaan shiraz on hyvä riippumatta onko viini tuotettu Khao Yain tai Hua Hinin alueella. Cabernet sauvignon pärjää ainoastaan Khao Yain alueella. Myös tempranillo on saanut suosiota.

Harmikseni olen todennut että thaimaalaiset viinit eivät ”matkusta” hyvin, joten kannatan näistä nauttimista etenkin Thaimaan matkoilla.

Noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinistä sijaitseva upea Siam Wineryn viinitila on oiva paikka vaikkapa lounaalle. Tilan hehtaarit voi tarkastaa elefantin selästä ja sitten viininmaistelun jälkeen syödä vaikkapa Spaghetti Phat Kimau, Humalaisen spagettia.