Muutama ravintolakokemus Luxemburgissa

La Rameaudière, Ellange-Gare´ssa
Omistaja, pääkokki ja kansainvälisen keitiömestareiden Eurotoque´s järjestön presidentti on Daniel Rameau. Daniel on lähiruoka-chef kärkipäästä ja suosii niin paljon lähikylien tuottajia kuin vain on mahdollista. Oli erittäin mielenkiintoista päästä maistelemaan hänen viineille loihtima ns pitkä lounas. Joka ruokalajille oli 3-4 eri viiniä. Lopputulos konstailematon ja erittäin maukas.

Mielenkiintoista myöskin että La Rameaudière on Caves Gales´n ”työmaaruokala” (jos nyt ei ihan kaikille työntekijöille), sillä molempien puutarha ja pihapiiri on sama.

Restaurant Park Le`h, Dudelangessa sivussa kylältä, luonnonpuiston katveessa yhdistää hienostuneesti eurooppalaisia raaka-aineita ja aasialaisia makuja. Hyvin kokeilunhaluinen keittiömestari joka onnistuu varsinkin japanilaisessa suuntauksessaan erinomaisesti. Thaimaalainen kokeilu jäi minulle hieman arvoitukseksi 

Restaurant Mathes Ahnissa oli todella miellyttävä kokemus. Sään suosiessä tämän Jacqueline ja Gérard Mathesin omistaman ravintolan paras pöytä on puutarhassa sammakkolammen reunalla. Keittiömestari Francis Bonneau valmistama Friture de la Moselle oli niin hyvää että tilasin saman annoksen kolme kertaa – kala on hyvää. Olihan tarjottu viinikin hyvää. Viinit olivat riesling rypäleestä tuotetut Weingut Duhr Frères 2009 – pirteän hapokkaat, hedelmäiset ja niin maukkaat.

Luxemburgin viinit

Tässä en tee läpileikkausta kaikista viineistä joita vierailun aikana maistettiin, mutta muutamalla sanalla palaan niihin jotka tekivät suurimman vaikutuksen minuun.

Luxemburgin viinituotantoalue on noin 42 km pitkä suikale Moselin rinteillä. Joki on myös samalla rajana Saksaan. Kaikkiaan 1236 ha ja noin 500 viljelijää. Alueella kaikki rypäleet kerätään käsin.

Luxemburgin rypälelajikkeet tuovat uusia tuttavuuksia – Rivaner on selkeästi tärkein määrällä mitattaessa (27 %), Auxerrois ja Pinot Gris (kumpainenkin 14 %), Riesling ja Pinot Blanc (kumpikin 12 %) Elbling (8 %). Loput tusinan verran eri lajikkeita pieniä määriä.

Charles Decker
Omien teiden kulkija, kokeilija, taiteilija, keräilijä, fanaatikko. Erinomainen makujen yhdistelijä ja hänen viinejään maistellaan aina erilaisten pikkusuolaisten tai makeiden kanssa.

Caves Gales
Vuonna 1916 perustettu perheyhtiö, jonka nykyinen omistaja, johtaja on Marc Gales. Gales on erikoistunut kuohuviineihin ja oma suosikkini oli ehdottomasti Crémant Gales Héritage. Ruokailun aikana maisteltuja viinejä oli tusinan verran ja minulle parhaiten ”kolahti” 2009 Riesling Remich Primerberg Grand Premier Cru. Tämä on todella

Caves des Crémants Poll Fabaire der Domaines de Vinsmoselle on erittäin aktiivinen osuuskunta – upea viinitietokeskus, myymälä ja PR-tilat. He ovat myös aktiivisia uusien tuotteiden luomisesssa – oma kuohuviini mm Olympialaisiin ja Shanghain Maailmannäyttelyyn. Yrityksen pääjohtajana toimii Aly Schumacher joka ylpeänä esittelikin Luxemburgin nuorison suuren viikonloppusuosikin, maan myydyimmän kuohuviinin Cult Brut – kulta-musta värisine etiketteineen. Varmaankin hyvä – kevyt, hento, hedelmäinen.

Domaine Sunnen-Hoffman
Nykyään jo 5. polven omistuksessa (sisarukset Yves ja Corinne) vuonna 1872 perustettu 8 hehtaarin tila on hyvin maineikas. Uusia ideoita markkinointiin tuova Yves perusti myös viinikoulun lapsille. Hänen luonaan käyvät niin koululaiset kuin päiväkoti ikäisetkin ottamassa ensi askeleita viinien tai paremminkin viinirypäleiden maailmaan. Hän tutustuttaa lapset eri rypäleisiin, rypälemehujen makuun ja kertoo viljelystä, viinituotannosta ym mukavista asioista tuleville asiakkailleen.

Tilan seinillä on todella hyviä ja havainnollisia kuvia. Tämä tuottaja on ollut vuodesta 2001 orgaaninen viininviljelijä.

Alice Hartmann
3,5 hehtaarin tila Wormeldangen kylässä on vuosikymmeniä ollut kenties maan tunnetuin viinitila. Perinteitä kunnioittava pientila arvostaa myös vanhempia viinipensaita ja heillä pensaat ovatkin tällä hetkellä 35-70 vuotiaita.

Alice Hartmanin vielä eläessä hänellä oli ainoastaan kaksi asiakasta – Luxemburgin ruhtinas ja yksi ainoa teollisuusyritys. Nykyään viinitila on kolmen kimppa – liikemiehet eri toimialoilta ostivat tilan ja myynti on taattu osittain heidän kaikkien kansainvälisten laajojen suhteiden vuoksi.

Viinit ovat huikeita – Alice Hartmann Grande Cuvée, joka on Pinot Noirin ja Chardonnayn blendi. Peruskäyminen tammitynnyreissä ja tämän jälkeen maitohappokäyttäminen. Pullotusvaiheessa lisätään alkuperäinen samppanjahiiva ja näin viini kypsyy vähintään 5 vuotta ja lopullisen korkituksen jälkeen annetaan vielä vuoden kypsyminen kellarissa ennen myyntiin päästämistä. Laatu ja maku aivan parhaasta päästä mutta onkin eri asiaa kuka on valmis maksamaan luxemburgilaisesta kuohuviinistä 50-60 euroa pullolta. No toki Alice Hartmannilta löytyy kuohuviiniä 15,00 euron hintaluokassakin. Ja raikkaat, puhtaat laadukkaat valkoviinit kaikki mainitsemieni hintojen väliltä.

Yksi päivien kohokohta oli viettää muutama tunti Max von Kunowin seurassa kun hän opasti paikalliseen luonnonmukaiseen viljelyyn. Havainnollisesti hän näytti myöskin miksi viinipensasrivistöjen välissä kannattaa kasvattaa kukkia ja ruohoa. Maaperä on huomattavasti ilmavampi ja terveellisempi.

Luxemburg

Sain kutsun vierailla Luxemburgissa kesäkuussa mutta hämmästelin hieman päivämäärää sillä kesäkuun 22. päivänä Ruhtinaskunnassa juhlitaan.

Kansallispäivän aaton johdosta tiistai-ilta on täynnä hulinaa, markkinahuvia, paraateja, ulkoilmakonsertteja sekä ilotulitteita.

Saavuttuani Luxemburgin rautatieasemalla totesin ettei takseja ole mahdollista käyttää sillä koko keskustan alue on suljettu ja ajoneuvoliikenne seis. Eipä siinä muuta kuin töppöstä toisen eteen ja menoksi. Parin kilometrin päästä löytyi Hotel Cravat jossa kuntoliikuntani palkittiin loisteliaalla juhlapäivällisellä ja viininpruuvilla Ravintola Le Normany´ssä.

Illan huipentuessa ymmärsi isäntien hotellivalinnan ja hieman pidemmän kävelymatkan. Hotelli Cravatin terassilta oli kaupungin ehdottomasati paras paikka seurata noin 40 minuuttia kestänyttä ilotulitus-musiikki esitystä, joka kuuluu ehdottomasti kärkikolmikkoon jota olen elämäni aikana päässyt seuraamaan.

Mitä tästä kaikesta sitten seurasi, oli se hämmästys kun paikalliset juhlivat aamu kello 0330 saakka – hotellin läheisyydessä ollut konserttien päälava hiljeni vasta siis 0330 ja siellä ei todellakaan desibelejä säästelty. Nukkumaan meno oli aivan turhaa ennen tuota H-hetkeä. Paikalliset kertoivatkin että vuoden kaikkina päivinä (öinä) saa musisoida ja metelöidä 0300 saakka ja jos ylittää sen pitää hakea erikoislupa. Ja minähän kerroin heille että meillä Tampereella nääs pitää olla hiljaa klo 22.00.

Luxemburg on miellyttävä pieni ruhtinaskunta, jossa on reilut puoli miljoonaa asukasta ja etäisyydet ovat mukavan lyhyitä. Vaivattomasti ehtii vaikka lounaalle toiselle puolelle maata ja päivälisaikaan taas toiselle reunalle. Talous on vahvasti palveluelinkeinon varassa, sillä yli 80 % bruttokansantuotteesta sulee siitä.

Kolmen päivän pikavisiitti Luxemburgiin oli niin tehokas ja täyteläinen että sinä aikana pääsimme maistamaan kaikkiaan yli 50 tuottajan viinejä. Tämä jos mikä antaa hyvän läpileikkauksen maan viinituotannosta ja tasosta. Tuotanto on pientä (ja pieni on tietty kaunista) mutta erittäin tasokasta. Harmi että Suomessa ei ole enempää näitä upeita valkoviinejä saatavana.

Muutaman päivän kokemus oli ainutlaatuinen ja se pitää ehdottomasti uusia.

VINITALY 2010

Jo ties kuinka monta vuotta minulla on ollut ilo ja suuri nautinto päästä maistelemaan viinejä Vinitaly messujen parhaassa maistamistilaisuudessa. Kutsun saanti on kiven takana mutta työ palkitaan, jos vielä jaksaa kuunnella aluksi pitkät poliitikkomaiset puheet.

Tänä vuonna teemana oli The Blue Chips of Italian Wine, ja maistelukaverinani oli Fiona Morrison (MW ja bordeauxilaisen kulttiviinitilan Chateau Le Pin´n omistajapuoliso).

Allegrini Amarone della Valpolicella Classico doc 2005
Allegrinin perhe tunnetaan Fumanen alueen parhaimmistoon kuuluvbana sukuna jo sukupolvien ajan. Giovanni Allegrinin kuoleman jälkeen vuonna 1983 lapset Walter, Franco ja Marilisa ottivat ohjat käsiinsä. Nykyään maineikas tuottaja on Francon ja Marilisan omistama. Viiniä on valmistettu 125 000 pulloa ja hinta 60,00 euroa.
Mehevä, pitkä, erittäin tasapainoinen, kypsät hedelmät ja pehmeät tanniinit ovat edukseen. Polyfenolit ovat korkealla. Maku on taivaallinen. Wine Spectator 93/100.

Tignanello, IGT Toscana Rosso 2006, Antinori
Antinorin suku on tuottanut viiniä jo vuodesta 1385 – ja nyt 26. sukupolven edustajana on markiisi Piero Antinori, joka on kehittänyt viinituotantoa eri puolilla Italiaa ja myös maailmaa. Viiniä on valmistettu 350 000 pulloa ja hinta 60,00 euroa.
Elegantti viini, korkea uutospitoisuus, selkeä mineraalisuus, supertoskanalainen jossa 85 % sangiovese, 10 % cabernet sauvignon ja 5 % cabernet franc lajikkeita.Wine Spectator 93/100

Terre Brune, Carignano del Sulcis Superiore doc 2005
Cantina Santadi, sardinialainen tuottajayritys joka on perustettu 1960. Kuuluisuuteen noussut lentävä viinintekijä Giacomo Tachis on selkeästi henkilö joka on vaikuttanut tämän viinitilan tuotteiden laatuun ja maineeseen.Reilut 40 euroa maksava viini on tuksultaan mehevän rehevä, todella voimakkaasti tanniininen, ja ikävän kova, joka varmasti pehmenee ikääntyessään.

Nussbaumer Gewürtztraminer Alto Adige doc 2008
Cantina Tramin on perustettu jo vuonna 1898 ja tuottaa tätä viiniä noin 55 000 pulloa vuosittain. Todella tuhti tuoksultaan, tosin hieman tunkkainen, paahteinen, täyteläinen maultaan. Mausteisuutta, kukkia, kanelia, mausteneilikkaa, hunajaa, ruusunlehtiä. Wine Spectator 93/100

Montiano IGT Lazio 2007
Falesco perustettiin 1979 veljesten Riccardo ja Renzo Cotarellan toimesta.
Montianoa tuotetaan n 55 000 pulloa vuosittain. Pehmeä, miellyttävä tuoksu; mukava hapokkuuden ja tammisuuden tasapaino, hedelmäinen ja harhauttavan makeahko; paranee vielä pullossa. Hilloisuutta, makeutta mausteita, vaniljaa, pyöreä ja pehmeä, elegantti ja pitkä jälkimaku. Wine Spectator 92/100

Harmonium Nero d´Avola IGT Sicilia 2007
Cantina Firriato perustettiin 1980 luvulla Salvatore ja Vinzia Di Gaetanon pariskunnan toimesta Trapanin maakuntaan Sisiliaan. Viini on paahteinen tuoksultaan; kypsä hieman puolukkainen maku, todella pitkä harmoninen maku. Luumua ja hapanta kirsikkaa; pehmeät tanniinit.

Flaccianello della Pieve IGT Colli della Toscana Centrale 2006
Casa Vinicola Fontodi on kuulunut Manettin perheelle vuodesta 1968
Tuotetaan 50 000 pulloa ja hinnaksi on laitettu 60,00 euroa. Kypsää karhunvatukkaa, mausteita, villikukkia, valkoista suklaata, nahkaa, tiukat tanniinit ja pitkä jälkimaku. Wine Spectator 99/100

Rubesco Vigna Monticchio Torgiano Rosso Riserva docg 2005
Cantine Giorgio Lungarotti
Viini on kova, tanniininen ja hapan ja tunnin päästä alkaa avautumaan – omistaja/ viinitekijä Teresa Severinikin toteaa että viini on parhaimmillaan parinkymmenen vuoden päästä.

Radici Taurasi docg 2005
Mastroberardino on perustettu suvun esi-isien toimesta jo 1700 luvulla.
Tuotanto noin 80 000 pulloa ja hinta 30,00 euroa. Viini kuuluu Italian 10 ikoniviinin joukkoon. Kirsikkaa, orvokkia, villikukkaa, tupakan ominaisuuksia, hyvin mausteinen, elegantti. Wine Spectator 92/100

Ornellaia Bolgheri Rosso Superiore doc 2006
Tenuta dell´Ornellaia on Antinorin vuonna 1981 perustama ja 1.4.2005 alkaen kokonaan Antinorien omistama.
Tuotetaan n 140 000 pulloa vuodessa ja hinta 130,00 euroa.
Tämä cabernet sauvignon, merlot, cabernet franc ja petit verdot lajikkeista tuotettu viini on todella työläs, sillä jokainen lajike ja jokainen pikkupalsta tuotetaan viiniksi erikseen ja näin saadaan peräti 66 eri perusviiniä, joista sitten sekoitetaan kulloinenkin vuosikerta. Selkeä, keskitäyteläinen, tyylikkään tasapainoinen.

Cometa IGT Sisilia Boianco 2008
Planeta – kiertokäynti Sisiliassa, sillä tämän tilan palstat ovat neljällä eri alueella saaren viininviljelyalueista. Heidän viljelyalansa on kaikkiaan 390 ha.
Mineraalinen, tulivuoren olemus ja läheisyys tuntuu ! Upea hapokkuus, erityisen miellyttävä, raikas, hedelmäinen joskin alkoholi (14,4 %) puskee läpi.

Sassicaia Bolgheri Sassicaia doc 2006, San Guido
Mario Incisa della Rocchetta ryhtyi 1950 luvulla kasvattamaan ranskalaista cabernet sauvignon lajiketta Toskanassa. Ensimmäinen myyty vuosikerta Sassicaia viiniä oli 1968 ja vuonna 1978 Decanter lehden kilpailussa vuosikerta 1972 voitti kaikki muut cabernet sauvignon pohjaiset viinit ja menestys oli taattu. Viiniä tehty 180 000 pulloa hinnan ollessa 150,00 euroa. Todella tumma väri, elegantti, hedelmäinen tuoksu; täyteläinen makeat ja tasapainoiset tanniinit; erityisen pitkä jälkimaku, polyfenolit takaavat viinille pitkän iän. Wine Spectator 94/100

Tämä oli kahdeksas kerta kun pääsin moiseen tilaisuuteen. Mitähän keksivätkään teemaksi ensi vuonna.

Israelin viinit

Israelin viinejä ei Suomessa juurikaan tunneta ja niitä on kovin vähän tarjolla kuluttajille. Maa on kuitenkin maineikas viinintuottajamaa ja erityisesti viime vuosina saavuttanut mainetta ns putiikkituottajien upeilla tuotteilla.

Parhaat viinitilat maassa ovat Golan Hights Winery, joka on todennäköisesti ainoa todella vakavasti tuotantoaan kehittävä viinitila. Tämän lisäksi Margalit Winery sekä Domaine du Castel.

Edellä mainittujen tilojen viinejä voisi mainita seuraavat Domaine du Castel - Grand Vin 2007, joka on pääosin cabernet sauvignon rypäleistä tuotettu, Golan Hights - Yarden Katzrin 2004 (cabernet ja merlot) sekä Margalit Winery - Enigma 2008 (kolmen rypäleen bordeaux-blend).

Mainitsemisen arvoinen tila on myös Adir Winery. Moderni viinitila ja nuorta energiaa uhkuva yritys, josta varmaan kuulemme vielä. Heidän viinituotantonsa on vielä niin pientä ettei vientiin riitä, mutta laatu on ehdotonta huippua. Rosenbergin perhe tuottaa viinin ohella myös erinomaisia vuohenmaidosta tuotettuja juustoja. Mikäli liikutte Kerem Ben Zimrassa, niin tämä on ehdoton paikka pysähtyä maistelemaan heidän tuotteitaan ja nauttia vaikkapa lounas.

Pannee Catering 10 vuotta

Suomeen muuttava henkilö on hyvin erilaisten ja vaativien haasteiden edessä. Jääkö kortistoon tai kotirouvaksi. Saako mistään suomalaisyrityksestä sopivaa työtä vai ryhtyäkö yrittäjäksi. Viimeinen vaihtoehto ei varmaankaan tule ensimmäisenä mieleen maahan muuttaville.

Pannee muutti Suomeen jo vuonna 1996 ja muutaman vuoden pähkäiltyään totesi ettei juurikaan saa mielekästä tekemistä muutoin kuin yrittäjäksi ryhtymällä, niinpä hän perusti kesällä 2000 Catering yrityksen. Toki kokemusta yrittäjyydestä oli aikaisemminkin. Vuodesta 1986 alkaen Pannee toimi viinien maahantuojana Bangkokissa, Thaimaassa.

Hiljattain tuli kymmenen vuotta yritykselle ikää Tampereella ja vuosiin mahtuu hyvinkin erilaisia tilaisuuksia. Pannee Catering on huolehtinut muunmuassa tuhannen hengen Glass Processing Days –konferenssin vieraista useampanakin vuonna, mutta myös kahden hengen päivälliskokkikoulu on tilattu moneen kertaan.

Jääkiekon puolella Pannee on hoitanut Tapparan Kirvesklubia jo vuosia . Muutama vuosi myös Tampere Unitedin huippuvuosien aikaan VIP asiakkaat ja UEFA Cup tournamentin ulkolaiset vieraat nauttivat hänen tiimin aterioista.

Kokkikouluja Pannee on järjestänyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa yrityksille ja yksityisille, mutta perinteisimmin eksoottisia aterioita oppii kokkaamaan hänen ohjauksessaan mm Tampereen työväenopisto Sampolassa sekä Lempäälä-opistossa.
Myös ammattikorkeakoulut Tampereella, Turussa, Lahdessa, Kajaanissa ovat hänen säännöllisiä opetuksen vierailukohteita.

Pannee pyrkii tuomaan esille aidot maut kunkin eksoottisen keittiöteeman kohdalla, eikä niinkään pyri oikaisemaan kuten Suomessa on pitkälti tapana etnisten ruokien kohdalla.

Kuvassa Tammerkosken Yrittäjien puheenjohtaja Juha Turunen ja Pannee Jokinen sen jälkeen kun yrittäjälle luovutettiin Suomen Yrittäjien Hopeinen Yrittäjäristi.

Lisätietoja Panneen Catering toiminnasta hänen sivuiltaan www.panneecatering.fi

Ravinteli Bertha

Tampereen uusin ravintolatulokas Ravinteli Bertha avasi ovensa syyskuun 2. päivänä osoitteessa Rautatienkatu 14 ja päätimme suunnistaa Viiniritariveljeskunnan joukolla tutustumaan talon tarjontaan. Tulokkaan takana olevat herrat Mika Roito, Pekka Salmela ja Pasi Mamia ovat useimmille tuttuja alan ammattilaisia ja vuosien kokemuksen omaavia taitajia. Heidän yhtenä johtoajatuksenaan on tuoda kaikki eläimestä saatava raaka-aine herkkusuiden lautaselle – ei kuitenkaan tavoitteena mikään extreme urheilu vaan selkeät, perinteiset maut ja lähialueen raaka-aineiden saatavuus.

Ruokalista vaihtuu usein joka tekee vierailut mielenkiintoisiksi sillä näin pääsee kokemaan aivan uusia makuja. Ensivierailun listalta maistoimme tuoretta kampasimpukkaa, eskolan vasikkaa ja possun poskea. Todella maittavat annokset, joskin voisi todeta että hieman olisi annoksiin toivonut aavistuksen verran lisäkokoa.

Viinivalinnat olivat erittäin onnistuneet ja suositukset toimivat mallikkaasti. Myös juomien esittely oli ammattimaisissa käsissä.

Melkoinen yllätys oli havaita ainutlaatuinen asia ! Kun luonto kutsui ja näin myös tuo tarpeellinen privaattihuone tuli tarkastettua. Upea matto lattiassa ja kankaiset pyyhkeet – taitaa olla ainoa Pirkanmaalla !

Toinen havainto jonka tein; salin ja keittiön väliin on sijoitettu pieni 6-8 hengen kabinetti, jossa esimerkiksi Chef´s Table idea onnistuu mainiosti.

Onnittelut ja menestystä !