Amaronesta puhuttaessa olemme siis Veronan oopperakaupungin pohjoispuolella - vartin ajomatkan päässä. Milanon ja Venetsian puolivälissä.
Veneton viinituotantoalueen kokonaisviljelyala on yli 90 000 hehtaaria, josta 30 000 ha on Valpolicella doc aluetta.
Veneto on Italian suurin DOC viinintuottaja alue. Alueella on 5 839 rekisteröityä Valpolicella DOC viinitarhaa. 2 470 viinitilaa ja näistä 1 226 tilaa kasvattavat rypäleitä Amarone della Valpolicella doc viiniä varten. Amarone ja Recioto della Valpolicella viinien rypäleiden kuivatusta varten on hyväksytty 390 eri liiteriä tai latoa.
Mielenkiintoista on että 80 % viinipensaista kasvaa ns pergola kasvatustyylin mukaisesti, eli rypäleet saavat kasvaa varjossa oksien alla. Oksat kasvavat käytävän päällä ja sadonkorjaajat kävelevät siellä oksien alapuolella.
Viimeisen kuuden vuoden aikana alueelle on perustettu 24 uutta viinitilaa – eli uskoa viinikaupan menestykseen tuntuu olevan.
Vuonna 2007 kerättiin 68,7 miljoona kiloa rypäleitä, joista 25,7 miljoona kiloa
Amarone ja Recioto della Valpolicella viinejä varten. Kasvua on lähes 10 % - ennätyskasvu määrässä mitattiin vuodesta 2005 vuoteen 2006, jolloin Amarone ja Recioto della Valpolicella viinien tuotanto kasvoi hulppeat 48 %.
Vuonna 2007 myytiin 8,350 miljoonaa pulloa Amarone ja Recioto della Valpolicella viinejä. Samana vuonna tuottajien varastoinventaario osoitti että kellareissa makaa 170 miljoonan euron edestä Amarone viinejä. Koko Valpolicella doc luokitusalueen vuoden 2007 myynti oli 220 miljoonaa euroa.
Tärkeimmät Amarone viinien tuottajat löytyvät seuraavilta alueilta: Fumane, Marano, Negrar, Sant’Ambrogio sekä San Pietro in Cariano.
Muutama seikka Amarone della Valpolicella, Amarone della Valpolicella Classico, Amarone della Valpolicella Valpantena sekä ‘Riserva’ kategorian vaatimuksista.
Väri pitää olla syvän rubiini, ikääntyessään granaatin vivahteita. Tuoksu voimakas ja omintakeinen. Maku täyteläinen, samettinen, lämmin. Viinissä pitää olla vähintään 14 % alkoholia, kokonaishapokkuus vähintään 5 g/l ja vähimmäisuutepitoisuus 26 g/l ja Riservassa 35 g/l.
‘Riserva’ sanaa voidaan käyttää kun Amarone della Valpolicella on kypsytetty vähintään 4 vuotta.
Amaronen rypäleet:
Corvina – lajiketta saa olla korkeintaan 80 % viljelyksistä. Lajike on suhteellisen herkkä taudeille ja kuivuudelle. Soveltuu erityisen hyvin kuivattamiseen. Tertut suhteellisen pieniä 225-250 g. Tämä lajike tuo viiniin värin syvyyttä, konsentroituneisuutta sekä kirsikan aromeja.
Corvinone – lajiketta saa olla korkeintaan 40 % viljelyksistä. Tertut painavat 400-500 g. Hyvin samantyyppinen kestoltaan kuin corvina ja vuoteen 1993 saakka pidettiin jopa samana lajikkeena kunnes todettiin näiden olevan eri lajikkeita.
Rondinella – lajiketta saa olla 30 % viljelmistä. Tuotto on erittäin hyvä ja tasainen. Erinomainen tuholaisten kesto ja kestää myös hyvin kuivuutta ja kuivattamista.
Muut lajikkeet – saa käyttää 15 % mm seuravia lajikkeita, kuitenkin niin että yksi lajike ei saa olla enempää kuin 10 % viinin sisällöstä.
Molinara - oli pakollinen aina vuoteen 2003 saakka, mutta melko onneton ja hento – tuo mukanaan lähinnä mineraalisuutta.
Dindarella – puolestaan on erityisen mausteinen.
Oseleta - jo lähes unohdettu lajike tullut hiljattain mukaan. Tuo paljon väriä ja tanniinisuutta.
Sangiovese, Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon, Merlot, Teroldego - näistä saadaan väriä, täyteläisyyttä, aromattisuutta.
Vuonna 1968 Amarone sai DOC luokituksen ja joulukuun 4. päivänä 2009 Amarone sai lopulta myös DOCG luokituksen.
Amaronen valmistuksesta:
Rypäleet kerätään syyskuun lopun ja lokakuun alun aikana.
Rypäleiden pitää olla ehdottoman hyväkuntoisia ja täysin kypsiä. Amarone koostuu useammasta lajikkeesta ja useimmiten corvinaa on (40-80%) sekä rondinellaa (5-30 %). Muut hyväksytyt lajikkeet saavat siis olla 15 % koko sekoituksesta.
Sadonkorjuun jälkeen rypäleet laitetaan terttuina ohuelti yhden kerroksen verran pienille puu- tai muovitasoille tai perinteisemmin bambukepeistä tehdyille hyllyille. Näiden varastohuoneiden pitää olla ilmavia, jotta rypäleet kuivuvat tasaisesti eikä hometta pääse syntymään.
Usein käytetään myös ilmastointilaitteita ja tuulettajia – lämmitystä ei saada käyttää. Terttuja myös käännellään tilanteen mukaan. Tämä prosessi kestää 3-4 kuukautta ja sen jälkeen tapahtuu puristus ja käyttäminen. Käyttäminen kestää 30-50 päivää ja lain mukaan se pitää lopettaa 31.3. mennessä.
Rypäleet menettävät 30-40 % painostaan ja näin konsentroitunut sokeri lisääntyy. Samalla hapokkuus vähenee ja fruktoosi muuttuu glukoosiksi, joka puolestaan auttaa polyfenolien konsentroitumista ja lisää merkittävästi glyseriinin ja muiden aineosien määrää, joka puolestaan tekee Amarone viinistä ainutlaatuisen ja erilaisen verrattuna tuoreista rypäleistä tehtyyn viiniin. Kuivatusprosessi lisää myös resveratrolin määrää – joka puolestaan on meille hyvin terveellistä.
Kaksi tapaa tehdä Amaronea:
Perinteinen – pitkä käyminen viileässä kellarissa sekä pitkä useiden kuukausien uuttaminen. Näin tuotettu viini vaatii pidempää ikääntymistä sekä tynnyrissä että pullossa. Mutta viini on hyvin monivivahteinen ja tuo parhaiten esiin maaperän ominaispiirteet.
Modernimman tavan mukaan viini käytetään ns monitoimisäiliöissä jossa tuottaja pystyy valvomaan lämpötilaa, sekoittamaan massaa tehokkaammin – näin saadaan pehmeämpi ja ”ohuempi” Amarone-viini, jossa selkeästi on hedelmäisyys voimakkaammin esillä. Tämä viini voidaan nauttia huomattavasti nuorempana.
Kumpi tahansa on tekotapa, niin Amarone kypsytetään tammitynnyrissä joko slavonialaisesta tai ranskalaisesta tammesta tehdyssä pienessä barrique-tynnyrissä.
Ominaisuuksia
Kypsää kirsikkaa, punaherukkaa, suklaata, mausteita, monivivahteinen, täyteläinen. Suuri rakenne mutta samalla pyöreä, pehmeä, elegantti ja tasapainoinen.
Muutamat omat lempituottajani ovat :
Monte del Frá
Tila myi viljellyt rypäleet muille aina vuoteen 2000 saakka ja sen jälkeen ovat ryhtyneet kehittämään omaa tuotantoaan ja viinivalmistustaan. Bonomon perheen Amaronet ovat elegantteja, hienostuneita, moniviahteisia ja kepeämpiä tyyliltään. Moderni Amarone tyyli – vaikka näin ei kai saisi sanoakaan. Heidän tuottamiaan Amarone-viinejä voi nautistella vaikkapa seurustelun lomassa mutta erityisen hyvin sopivat kypsien liharuokien ja patojen kanssa.
Amarone "Lena di Mezzo" 2006 - lakritsia, pippuria, kanelia, samettinen joskin toisaalta roteva ja terävä, täyteläinen, monipuolinen.
Amarone Scarnocchio Valpolicella Classico 2006 – elegantti, hieman perinteisempi, täyteläinen, konsentroituneempi.
Az Agr Meroni
Muutaman hehtaarin viljelysalan omaava pieni perhetila uskoo perinteisiin. Satoja vuosia suvun hallussa ollut tila on sisarusten Katjan ja Carlon johtamana menestynyt erinomaisesti varsin perinteisten Amarone viiniensä ansiosta. Hunajaa, konsentraatiota, meditaatiota. Sikarinpolttajan toiveviini.
Tällä hetkellä parhaimmillaan on heidän 2001 vuosikertansa, joskin vuodet 1998, 1997, 1990 ovat vielä erinomaisia, mikäli niitä sattuu jostain saamaan.
Amarone Il Velluto 2001 Riserva - rubiini-purppura väriltään, mausteinen, konsentroitunut, pitkä jälkimaku, meditointiin.
Az Agr Stefano Accordini
Tämä pieni 4 hehtaarin Accordinin perheen tila on uusia tuttavuuksiani, ja osoittautunut heti oikeaksi helmeksi kaikkien viiniensä osalta.
Amarone 2006 – moniulotteinen, konsentroitunut, vaniljaa, kermainen, pähkinäinen. Grilliruokien kaveriksi. Tämä on vuosikymmenen yksi parhaista vuosikerroista.
Amarone Il Fornetto 2001 – tuhti tuoksu ja maku, ehdottomasti tuuletus kannattaa, jotta pääsee nauttimaan viinin parhaita ominaisuuksia. Riistaruokien kaveri.
Valentina Cubi
Valentina, rouva Amarone – sikarinpolttajan unelma Amarone tämäkin – tuhti ja täyteläinen. Tämä hersyvän iloinen rouva saa kaikki hyvälle mielelle olemuksellaan – ja ehdottomasti sitten viimeistään kun maistellaan hänen vuosikertojaan. Valentina on ollut tilallinen vuodesta 1969.
Amarone 2003 Morar – täyteläinen, ”kypsä” viini jo nyt, mausteinen, kypsiä hedelmiä, tummaa suklaata, mainio kaveri myös voimakkaille juustoille.
Az Agr Zyme
Putiikki tuottaja, kahden herran, todellisten visionäärien, kerho – Celestino Gaspari ja Francesco Parisi. Herrojen kolmas lenkki Flavio Peroni oli oppi-isänä alkuvuosina, joskin siirtynyt jo muihin lentäviin konsultointitehtäviin. Flavio oli yli 30 vuotta Bertanin maailmankuulun Amaronen tekijänä. Koko tiimin pitkäaikainen kokemus viintekijöinä tuottaa kaikissa muodoissa aivan erinomaisia viinejä – hulluilla etiketeillä. Hyvästä pitää maksaa ja sen herrat ovat keskenään sopineet. Viinit ovat erinomaisia mutta todella arvokkaita !
Amarone Classico Superiore 2003 – kirpeä balsamia, tummaa kirsikkaa, kuivattuja luumuja, mausteita, minttua, mantelia – näitä löytyy – monipuolinen, elegantti.
Romano Dal Forno
Tämä Amarone tuottajien kunkku – maailman kalleimman ja hankalimmin ostettavissa olevan Amaronen tuottaja on laittanut miljoonia toisensa jälkeen rakentaessaan yhden moderneimmista viinikellareista missä olen käynyt. Tietokone ja sensorit tarkkailee kuivamassa olevia rypäleitä ”vintillä” herkeämättä ja siirtää tuulettajat siihen kohtaan missä tarvetta on. Tarkka sijainti, puhalluksen voimakkuus ym ovat aivan uusia ulottuvuuksia tekniikan tullessa mukaan Amaronen tuottamiseen. Dal Fornon viinejä pääsee maistelemaan kun ostaa laatikollisen hänen Valpolicella Superiore viiniä niin sitten saa ostaa yhden pullon Amaronea.
Amarone 2002 Vigneto di Monte Lodoletta – erityisen tumma väriltään, kypsiä hedelmiä todella muhkea, samettinen, tasapainoinen ja piiiiiiitkä. Tämän kaipaa enään kuubalaisen Robaina-sikarin. Tai maistuvan pihvin.
